Viime artikkeleissa kävimme läpi keinoja herättää sisäistä turvallisuutta vaikean tilanteen keskellä. Ripaus sisäistä turvallisuutta voi auttaa meitä kokemaan enemmän sisäistä tasapainoa ja ajattelemaan laajemmin. Sisäisen turvallisuuden myötä vapaudumme myös uhkakokemuksen ylivallasta, jolloin meidän on helpompaa ohjata itseämme ja tehdä tietoisia päätöksiä siitä, miten toimimme hetkestä toiseen. Tämä tuo meidät päivän aiheen ääreen. Tulemme keskittymään itsemyötätuntoiseen toimintaan ja tekoihin keskellä haastavaa aikajaksoa ja siihen, miksi se on tärkeää. Lähtökohta Aloitetaan tarkastelemalla lähtökohtiamme. Elämä on asettanut koronaviruksen ja poikkeustilanteen syliimme ja se on tuonut ylimääräistä stressiä ja kuormitusta mukanaan. Nämä muutokset vaikuttavat luonnollisesti itseemme – mitä ja miten ajattelemme, mitä tunnemme ja mitä teemme. Tiede kertoo meille selkeästi, että haastavina stressaavina ajanjaksoina alamme tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Joku meistä alkaa syödä enemmän, toinen meistä vähemmän. Jotkut huomaavat olevansa vetäytyvämpiä ihmissuhteissa, toiset taas kärttyisämpiä. Joillakin tulee jatkuva tarve tehdä jotakin, jolloin on hankalampaa pysähtyä, toisilla taas itsensä liikkeelle saaminen tuntuu tukalammalta kuin tavallisesti. Yleisesti ottaen itsellemme tärkeät asiat jäävät herkemmin taka-alalle. Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä kohonneesta stressistä ja uhkakokemuksesta meissä ihmisissä. On tärkeä muistaa, että tämä on inhimillistä, näin voi käydä jokaiselle meistä eikä siitä tarvitse soimata itseään. Stressi ja uhkakokemus vaikuttavat mielessä niin, että alamme toimimaan autopilottimaisesti. Stressi ja uhkakokemus ikään kuin istahtavat elämämme auton ratin taakse ja asiat tapahtuvat ajattelematta. Tai ehkä huomaa mitä on tekemässä, mutta ei saa suuntaa muutettua. Yhtäkkiä huomaamme, että olemme viettäneet viimeiset tunnit lukiessa uutisia, murehtien poikkeustilannetta, välttäen tehtävää tai jotakin muuta, joka ei ollut tarkoituksena. Vaikka se ei välttämättä siltä tunnu, on autopilottitoiminta olemassa syystä ja tiettyjä tilanteita varten. Autopilottitoiminta pelastaa meidät esimerkiksi, jos jääpuikko putoaisi meitä kohti - silloin toimimme vaistomaisesti autopilotilla, hyppäämme pois tieltä ja pysymme hengissä. Tästä samasta uhka-autopilotista on kuitenkin vähemmän hyötyä keskellä pitkittynyttä poikkeustilannetta, koska autopilotti ei välttämättä ohjaa elämämme autoa sellaisia tekoja kohti, jotka kokisimme tärkeiksi tai miellyttäviksi. Samanaikaisesti tiedämme sen, että hyvinvointiamme ja elämämme toimivuutta tukee se, että olemme elämässämme sellaisten asioiden äärellä, jotka tuntuvat meistä tärkeiltä. Siksi meidän kannattaa pysähtyä ja miettiä miten haluamme toimia, itsemyötätuntoisella asenteella. Itsemyötätunto ja tekoja Itsemyötätuntoinen suhtautuminen tekoihimme poikkeustilanteessa tarkoittaa käytännössä sitä, että pysähdymme tekemään valintoja tietoisesti. Miettimällä mihin ja millä asenteella ajamme elämämme autoa poikkeustilanteen keskellä, kohennamme kykyämme ajaa haluttuun suuntaan, sen sijaan, että miljoonia vuosia vanhat autopilottitoiminnat aivoissamme istuisivat ratin takana. Haluan kuitenkin korostaa, että tarkoitus ei ole se, että meidän pitäisi painostaa itseämme ja olla jonkinlaisia superihmisiä, jotka käsittelevät kaikkea erityisen hyvin ja saavat hurjasti aikaan olosuhdemuutoksista huolimatta. Kyse on pikemminkin siitä, että pohtimalla valintoja voimme todennäköisesti auttaa itseämme kärsimään vähemmän ja elämään enemmän näissäkin olosuhteissa. Ehdotan siksi, ettet suhtaudu ajatuksiisi valinnoista ja suunnista vaatimuksina, joita sinun tulisi täyttää, vaan pikemminkin tähtenä taivaalla, joka antaa suuntaa. Olemme ihmisiä ja tulemme mitä todennäköisimmin eksymään tähtemme antamalta suunnalta monta kertaa seuraavien päivien ja viikkojen aikana. Näin käy jokaiselle meistä ja se on inhimillistä. Hyvä uutinen on samalla se, että voimme aina palata itsellemme tärkeälle tielle kääntämällä katseemme ystävällisellä otteella takaisin kohti johtotähteä, joka tarjoaa suunnan. Seuraava kysymys onkin, miten meidän kannattaa lähestyä valintojen ja tekojen pohtimista? Tulemme lähestymään tätä kolmesta eri näkökulmasta. 1. Mikä oli tärkeää tai miellyttävää ennen? Aloitetaan miettimällä mikä on ollut yleisesti ottaen tärkeää elämässäsi ennen poikkeustilanteen alkua. Moni tärkeä asia jää helposti taka-alalle muutosten keskellä, siksi voi olla tärkeää tunnistaa mitkä ovat olleet sinun elämäsi kulmakiviä aikaisemmin. Tunnistamalla näitä voit alkaa pohtia miten voisit antaa tälle tärkeälle asialle tilaa nytkin jossain muodossa. Ehkä sinulle on ollut tärkeää olla yhteydessä läheistesi kanssa? Ehkä itsestäsi huolehtiminen on ollut tärkeää? Joillekin liikunta ja fyysinen kunto löytyy tärkeiden asioiden listalta. Onko kulttuurista nauttiminen ollut mielekästä sinulle? Joku meistä huomaa tarvitsevansa haasteita tai uuden oppimista kokeakseen voivansa hyvin. Nämä ovat esimerkkejä aiheista, jotka voimme kokea tärkeiksi tai merkitykselliseksi. Samalla on hyvä muistaa, että jokaisella meistä on oma reseptimme sille, mikä on tärkeää ja mikä ei, oikeaa tai väärää vastausta ei ole. Pyri tunnistamaan muutama itsellesi tärkeä kulmakivialue ja pohdi sen jälkeen, miten voisit pitää sitä mukanasi jossain muodossa elämässäsi tässä ja nyt. Tässä on muutama esimerkki tärkeiden asioiden toteuttamisesta poikkeustilanteessa:
Kauempaa katsottuna: Seuraavaksi tarkastelemme tilannettamme hieman etäämmältä, kysymällä seuraavaa kysymystä:
Tämä kysymys voi auttaa meitä tarkastelemaan tilannettamme laajemmin ja tarjota uusia näkökulmia. Samalla haluan vielä palauttaa ajatuksen siitä, että tarkoituksemme ei ole luoda ihannekuvaa, joka on pakko täyttää, vaan pikemminkin hakea näkökulmia ja ideoita nykytilanteeseen hieman kauempaa katsottuna. Jos vaativa ääni tulee esille mieleen tämän kysymyksen myötä voit vain panna sen merkille, ottaa syvemmän hengityksen ja todeta, että ”haen vain ideoita ja näkökulmia elämääni, en seuraavia rimoja, jota pitäisi ylittää”. Mikä on tärkeää tai miellyttävää tässä ja nyt? Ihmismielen uhka-autopilotti tulee käynnistymään uudestaan ja uudestaan elämämme aikana, joskus syystä ja monesti liiallisesti tilanteeseen nähden. Ja taas kerran, tämä on vain inhimillistä. Vanhassa zen-sanonnassa sanotaan osuvasti tästä ilmiöstä: ”Tulemme menettämään tietoisuutemme tuhat kertaa päivässä. Voimme palauttaa sitä tuhatyksi kertaa”. Yksi tapa palauttaa tietoisuutemme ja taas kerran kääntää elämämme autoa siihen suuntaan, johon haluamme sitä ajaa, on yksinkertaisten kysymysten esittäminen hetkessä:
Yhteenveto Olemme tutustuneet itsemyötätuntoiseen toimintaan ja tekoihin tänään. Toivon, että artikkeli antoi sinulle näkemyksiä ja ideoita itsemyötätuntoisista teoista poikkeustilanteen keskellä. Tämä oli samalla artikkelisarjan viimeinen osa. Toivon, että artikkelit ovat pitäneet jotain hyödyllistä sisällään sinulle tai läheisillesi. Vedetään artikkelisarja yhteen itsemyötätunto-asiantuntija Chris Germerin sanoin: ”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi kulkua – Toivon sinulle ja läheisillesi monia itsemyötätuntoisia hetkiä tästä eteenpäin sekä voimia, jaksamista ja kaikkea hyvää. Lämpimin terveisin, Ronnie
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorHei ja tervetuloa sivuilleni! Nimeni on Ronnie Grandell, olen laillistettu työterveyspsykologi ja johtajuuscoach, joka on erikoistunut myötätunto-keskeiseen työskentely-otteeseen. Toimin työterveyspsykologina ja coachina Lääkärikeskus Mehiläisessä ja pidän myös yksilöohjausta etäyhteyksien kautta. Erikoisalani on työskentely ihmisten kanssa, jotka kamppailevat stressin, uupumuksen, ahdistuksen ja ihmissuhdeongelmien kanssa. Vuosien varrella olen myös sparrannut johtajia, asiantuntijoita, urheilijoita ja muusikoita suorituskyvyn nostamisen ja elämästä nauttimisen merkeissä. Asun Kaarinassa vaimoni ja poikani kanssa. Archives
April 2020
Categories |