Itsemyötätunto poikkeustilanteessa - artikkelisarja. Osa 1: ymmärrys itseämme kohtaan

Hei.

Käymme läpi vaikeita aikoja yhdessä yksilöinä, ryhminä, yhteiskuntina ja ihmiskuntana. COVID-19 pandemia on vaikuttanut laajasti meidän tapaamme elää ja toimia ja moni meistä kamppailee ymmärrettävästi vaikeiden kokemusten kanssa tällä hetkellä. Olen miettinyt, miten päivätyöni ohella voisin olla hyödyksi tässä haastavassa tilanteessa ja päätin kirjoittaa artikkelisarjan siitä, miten myötätuntoinen, tukeva ja rakentava suhtautuminen itseäsi kohtaan voi olla avuksi tällaisina haastavina aikoina. Toivon, että löydät jotain hyödyllistä sinulle tai läheisillesi näistä mietteistä. Tämä on ensimmäinen osa tätä sarjaa. 
  
Ensimmäinen aiheemme on ymmärrys itseämme ja muita kohtaan. Meillä on vaikea tilanne meneillään ja se luonnollisesti herättää uhkakeskukset aivoissamme ja epämiellyttäviä tunteita sisällämme. Tämä ei ole outoa, vaan inhimillistä. Kuten kirjailija Jack Kornfield osuvasti aikoinaan totesi: 
 
”jos kykenet istumaan rauhassa vaikeiden uutisten jälkeen, 
jos aina rakastat ihmisiä ympärilläsi ehdoitta,
jos aina koet tyytyväisyyttä tässä ja nyt, 
olet luultavasti koira.”
 
Ja minun tietääkseni eivät edes koirat ole tyytyväisiä koko ajan. Kornfieldin kirjoitus kiteyttää myötätuntokeskeisen suhtautumisen perusperiaatteen. On ymmärrettävää ja luonnollista, että koemme stressiä ja henkistä kuormitusta vaikeiden tilanteiden, kuten poikkeustilanteen keskellä. Mielemme on itse asiassa suunniteltu toimimaan näin.  
 
Vaikeissa uhkaavissa tilanteissa reagoimme automaattisesti esimerkiksi pelolla, jäätymisellä ja vihalla. Nämä ovat miljoonia vuosia vanhoja reaktiomalleja, joiden tarkoitus on pitää meidät elossa ja erossa ikävistä ja vaarallisista asioista. Pelko saa meidät hyppäämään pois auton edestä, jäätyminen saa meidät pysähtymään, jos tapaamme karhun metsässä ja viha antaa meille voimaa puolustaa itseämme ja läheisiämme uhkaavissa tilanteissa. Nämä reaktiomallit ovat erityisen hyödyllisiä nopeissa, lyhyissä tilanteissa, joissa on välitön vaara tai uhka. 
 
Tällä hetkellä koemme monenlaisia uhkia. Pelissä ovat itsellemme tärkeitä asioita kuten oma vointi, läheisten terveys ja taloudellinen turvallisuus. Ihmissuhteemme ovat koetuksella etäisyyden tai jatkuvan yhdessäolon seurauksena. Jotkut meistä kamppailevat yksinäisyyden kanssa ja moni kokee vaikeaksi sen, ettei pääse omien tärkeiden harrastusten ja kiinnostusten kohteiden ääreen. Moni kokee vaikeaksi, ettei voi tehdä asioita rauhassa, kun työt ja lastenhoito tulisi hoitaa yhtä aikaa kotona ja niin edelleen. Ja kun itsellemme tärkeät asiat ovat pelissä ja uhattuja, lähtevät uhkareaktiot herkästi liikkeelle. 
 
Haasteemme on nyt se, että nopeat uhkareaktiomme toimivat hyvin nopeissa ”pois auton edestä”-kaltaisissa tilanteissa, mutta taas kehnommin pitkittyneissä tilanteissa. Emme voi vain hypätä pois pandemian edestä ja sitten tilanne on sillä hoidettu, vaan olemme poikkeustilanteessa, joka tulee kestämään jonkin aikaa. Tämä on hankalampaa aivoillemme ja tällaisina hetkinä nopeat välittömät uhkareaktiomme voivat muuttaa muotoaan. 
 
Nopeiden reaktioien ja tunteiden lisäksi erilaiset ajatus- ja toimintataipumukset alkavat helposti voimistua pitkittyneissä uhkatilanteissa. Huomiovalokeilamme kiinnittyy enemmän uhkiin ja ajatusmaailmaamme muuntautuu harmaampaan ja mustavalkoisempaan suuntaan. Mieleen ilmestyy herkemmin huolia, ”mitä jos”-kysymyksiä, ”en pärjää tai kestä”-mietteitä, katastrofiajatuksia, itsekritiikkiä ja kritiikkiä toisia kohtaan. Uhkatilanteessa on yksinkertaisesti hankalampaa nähdä asioita, jotka toimivat ja ovat hyvin. Hankalampaa on myös ongelmanratkaisu tai tien löytäminen eteenpäin. Et ole muuttunut ihmisenä, vaan nämä ovat aktiivisen uhkakokemuksen seurauksia. Tästä ei tarvitse kritisoida itseään, sillä tämä on inhimillistä. 
 
Uhkareaktiot voivat myös ohjata tekojamme eri suuntaan. Joku meistä on kärttyisämpi kuin tavallisesti, toinen meistä vetäytyvämpi ja poissaolevampi. Joku syö enemmän, jollakin ruokahalu vähenee. Joku meistä yrittää selvittää kaiken viruksesta ja kokee ehkä vaikeaksi olla ajattelematta asiaa, toinen meistä yrittää välttää asian miettimistä kaikin keinoin ja niin edelleen. Nämä ovat jälleen tavallisia reaktioita uhkakokemuksen yhteydessä.   
 
Halusin sanoittaa näitä reaktioita, koska jos huomaat tällaisia kokemuksia sisälläsi tai läheisellä, on tärkeä muistaa, että nämä ovat inhimillisiä kokemuksia. Näin mielemme on suunniteltu toimimaan, kun koemme, että jotain tärkeää on uhattuna. Tämä reaktiotapa toimii hyvin välittömissä uhkatilanteissa, samanaikaisesti kun se voi tehdä pidempiaikaisista kuormitustilanteista hankalampia. 
 
Tämän artikkelisarjan yhteydessä tulemme miettimään, miten voimme auttaa itseämme. Ensimmäinen ehdotukseni myötätuntokeskeisestä näkökulmasta on seuraava: Kun huomaat, että sinulla on tukalaa sisälläsi tai huomaat tekeväsi jotain mikä alkaa harmittaa, voit pitää seuraavat lauseet ja näkemykset mielessä: 
 

• Tämä on inhimillistä. Moni muu kokee samanlaisia kokemuksia. 

 

• On ok tuntea ja kokea näin. 

 

• Kipu kertoo välittämisestä (esimerkiksi välitän itsestäni, läheisistäni, taloudellisesta turvallisuudesta, harrastuksistani), tämä on ymmärrettävää.  

 

• Jos haluat kokeilla tätä ohjatusti, löydät 4 minuutin pituisen ohjatun harjoituksen täältä. 

 
Inhimillisyyden muistaminen on erityisen tärkeä askel, jos on taipumusta itsekritiikin tai häpeän kokemiseen, koska silloin alkaa helposti syyttää itseään omista kokemuksistaan. Sinun ei tarvitse syyttää itseäsi siitä, että koet inhimillisiä ajatuksia ja tunteita. Et välttämättä tykkää niistä, ja samalla ne kertovat, että olet ihminen kuten kaikki muutkin, ja on ok tuntea näin. 
 
Seuraavassa artikkelissa pohdimme, mikä voisi auttaa meitä kokemaan sisäistä luottoa ja turvallisuutta poikkeustilanteen keskellä ja miksi se on tärkeää.  
 
Toivon sinulle voimia, jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi. 
 
Lämpimin terveisin,
Ronnie